Tämän viikon haaste liittyi symboliikkaan. Näin isänpäivän " kunniaksi" tein sivun isästäni. Meillä ei ole kovin läheiset välit. Edellisen kerran nähtiin kesällä ja sitä ennen n. vuosi sitten. Voitais toki nähdä useamminkin, jos mie vaan kävisin siellä. Mutta koska mulla ei opiskelijana oikeastaan ole varaa matkustella kovin paljon niin en käy. Ihan yhtä pitkä matka on myös isällä mun luo. Me ei myöskään soitella, eikä viestitellä.
Voitte ehkä kuvitella, että tämä tuntuu pahalta. Sivun pilkulliset paperit kuvastavat kyyneleitä joita on vuodatettu tämän asian takia monesti, liikaa. Kuvassa oleva runo kertoo lapsen pahasta olosta. Vaikka olenkin jo aikuinen, kohta 24 vuotta, niin koen silti olevani vielä vanhempieni lapsi ja haluaisin, että isäkin välittäisi. Noh, se siitä vuodatuksesta. Anteeksi sutatut naamat. Haaste toimeksianto oli seuraavanlainen:


SYMBOLIIKKA ARJEN HAASTEISSA / Susanna

Tällä kertaa käsitellään arjen haasteita sekä niihin liittyvää symboliikkaa. Näiden arkisten haasteiden symboliikka tulisi siirtää tämän viikon haastetyöhön. Jollekin aikainen herätys päivästä toiseen saattaa olla äärimmäisen vaikeaa. Herätyksen haasteellisuutta ei tällä kertaa kuitenkaan kuvasta pelkkä herätyskello. Tarkoituksena on luoda työhön jonkinlainen käsitys siitä, mitä haasteen kohtaaminen päivittäisessä elämässä tarkoittaa ja miltä se tuntuu. Millaisia ajatuksia ison lapsikatraan pukeminen ulkoilukuntoon saa aikaan? Miltä se tuntuu, miten sitä voisi kuvailla? Puolimaratoniksi ehkä?