Laura haastoi skräppäämään siitä, mitä meillä kuuluu. Minä kun olen pitkät päivät yksinäni kotona ei kuulu oikeastaan mitään. On vain hiljaisuus, josta nautin suunnattomasti. Voi kuulla vain kellon tikityksen ja vaikka omat unelmat jos niikseen tulee. Kuvahan ei liity tähän mitenkään, mutta eipä onneksi tarvikkaan.
Pikkuhelistin oli tehnyt aivan ihanan aaltopahvikoristerykelmän jota vähän apinoin. :)
täällä on kyllä kans päivisin hiljaista... minä haluaisin asua kaupungin keskustassa että olisi koko ajan jotakin ääntä. tykkäisin siitä älyttömästi!
Ja sattumalta täältäkin tulossa samasta hiljaisuus-aiheesta sivu, jos nyt ehtii valmistua... :)
Kysyit blogissani niistä karvaisista kirjaimista, valmistajasta ei mitään hajua, mutta niissä on sellainen karvainen samettimainen pinta. Muuten kivoja, mutta tarrapinnasta ei mitään iloa, laiskalle liimaajalle vähän rasittavat. :)